Valmistautuessani ensimmäisen lapseni syntymään, sain tietää, että hollantilainen synnytyskulttuuri poikkeaa melko merkittävästi suomalaisesta. Halusin kirjoittaa tämän blogipostauksen, koska haluaisin mahdollisimman monen tietävän, että synnyttämistä voi lähestyä turvallisesti myös hieman eri tavalla kuin yleensä länsimaissa on totuttu.
Moni tuntuu nykyään kovasti pelkäävän synnyttämistä ja keskusteluissa toistuvat usein synnyttämiseen liittyvät uhkakuvat ja riskit sen sijaan, että synnyttämisestä puhuttaisiin iloisena ja luonnollisena perhetapahtumana. Hollannissa synnytyskulttuurin ei kuulu uhkakuvien viljely, eikä jokaista synnytystä pidetä riskisynnyttyksenä kuten Suomessa.
Tiesitkö, että Hollannissa jokaisella synnyttäjällä on oikeus kotiutumisen jälkeen synnytyksenjälkeiseen doulaukseen vähintään kahdeksan päivän ajan?
Doula, eli kraamverzorgster , ohjaa uusia vanhempia vastasyntyneen kanssa, kuten auttaa imetyksessä ja tarkkailee äidin ja vastasyntyneen vointia. Lisäksi kraamverzorgster siivoaa, pesee pyykkiä laittaa ruokaa ja pitää huolta mahdollisista sisaruksista, jolloin vanhemmat voivat rauhassa tutustua vastasyntyneeseen. Melkoinen etuoikeus, sanoisin.
Hollanti poikkeaa synnytyskulttuurin suhteen muutenkin muista Euroopan maista. Hollannissa 30 % synnytyksistä nimittäin tapahtuu kotona, 10 % synnyttää niin sanotussa synnytyskodissa, jota johtavat kätilöt ja vain noin 60 % sairaalassa. Vastaaviin kotisynnytyslukuihin ei päästä muualla Euroopassa, vaan luvut ovat muutaman prosentin luokkaa.
Hollannissa suhtaudutaan synnyttämiseen luonnollisena tapahtumana, mikä selittää suuret kotisynnytysluvut. Asenneilmapiiri on varmasti osasyynä myös siihen, että iso osa synnyttäjistä kokee pärjäävänsä, synnytyspaikasta riippumatta, synnytyksessä ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Lääkkeellistä kivunlievitystä ei myöskään pidetä itsestäänselvyytenä, kuten usein on länsimaissa. Siihen turvautuminen Hollannissa on poikkeus, eikä siihen kannusteta ilman painavia perusteita.
Oletko koskaan miettinyt, miten hienoa olisi, jos tutustuisit synnytykseen mukaan tulevaan kätilöön jo raskausaikana?
Hollannissa synnyttäjä ja kätilö tutustuvat toisiinsa jo raskausaikana. Erityisen hienoa Hollannin mallissa onkin mielestäni se, että synnyttäjällä on mahdollisuus tutustua kätilöön etukäteen. Suomessa tämä ei ole mahdollista, vaan on arpapeliä kuka synnytyssairaalan kätilöistä osuu omalle kohdalle.
Toki Suomessakin synnyttäjällä on aina oikeus vaihtaa kätilöä kesken synnytyksen, mikäli kokee, ettei työskentely kätilön kanssa onnistu, mutta vaihtaminen toki aiheuttaa stressiä synnytystilanteessa, eivätkä tilanteet, joissa synnyttäjä joutuu keskittymään kesken kaiken johonkin muuhun kuin synnyttämiseen ole tietenkään toivottavia ja voivat häiritä synnytyksen kulkua.
Hollannin kätilövetoinen malli tarkoittaa myös sitä, että jos raskaus ja synnytys sujuvat normaalisti, synnyttäjä ei itse asiassa kohtaa välttämättä lääkäriä koko synnytyksen aikana, vaan työskentelee raskausajalta tutun kätilön kanssa läpi synnytyksen.
Tämä kuvastaa sitä, miten Hollannin terveydenhuolto suhtautuu synnytykseen normaalina perhe-elämän tapahtumana. Suomessa taas jokaista synnytystä pidetään lähtökohtaisesti riskisynnytyksenä. Tästä lähtökohdasta pitäisi mielestäni päästä eroon, koska se on omiaan lisäämään lääketieteellisiä puuttumisia synnytyksiin ja luo synnyttäjissä (ja toisaalta henkilökunnassakin) turhaa pelkoa luonnollista tapahtumaa kohtaan.
Koska esimerkki erilaisesta synnytyskulttuurista löytyy niinkin läheltä kuin Hollannista, on helppoa kuvitella, että vastaanvanlainen asenneilmapiirin muutos voisi olla tervetullut Suomeenkin.
Vastaa