“Jälkeenpäin huvittaa, kun en ymmärtänyt heti sen todella olevan vauva joka haluaa tulla ulos, vaan luulin sen olevan jotain muuta.”
On aina erityisen koskettavaa saada kuulla, miten kurssilla opitut taidot kantavat synnytyksissä – joskus jopa niin hyvin, että synnytys etenee lähes huomaamatta. 💛
Ailan tarina muistuttaa meitä siitä, että toipuminen, luottamuksen palautuminen ja uusi mahdollisuus lempeään ja luonnolliseen synnytyskokemukseen ovat aidosti mahdollisia — juuri sen takia haluan jakaa tämän artikkelin myös sinun luettavaksesi: Kiireen tuntua, odottamattomia yllätyksiä ja liian vähän tukea.
Artikkelin sisältö osoittaa sen, kuinka tärkeää olisi valmistautua synnytykseen ja muuttuviin tekijöihin jo odotusaikana, huolellisesti etukäteen.
Ailan synnytyskertomus on kaunis esimerkki siitä, miten keho ja mieli voivat yhdessä löytää takaisin luottamuksen tilaan, vaikka aiempi kokemus olisi ollut vaikea. Kun pelko väistyy ja tilalle tulee luottamus, keho alkaa toimia juuri niin kuin sen on tarkoitettu.
Tyttövauvan kaunis elokuinen syntymäkertomus
Sain, Saaran hypnosynnytyskurssi tukenani, lempeän luonnollisen ja korjaavan synnytyskokemuksen toisen lapsen syntymässä esikoisen traumaattisen synnytyksen jälkeen.
Suunnitelmissa ja toiveissa oli luonnollinen ja turvallinen alatiesynnytys sairaalassa. Kurssilla oppimani rentoutuskeinot olivat niin tehokkaita, että en edes tajunnut synnytykseni olevan niin pitkällä, enkä tiennyt lähteä sairaalaan aikaisemmin, ja niinpä vauva meinasikin syntyä kotiin.
Aallot alkoivat illalla ja menimme normaalisti nukkumaan, torkahtelin aina niiden välissä, kuuntelin rentouttavaa musiikkia sekä kurssin rentoutusäänitteitä. Aallot olivat siedettäviä, mutta ponnistamisen pidättäminen alkoi käydä mahdottoman vaikeaksi.
Sinnittelin kuitenkin kotona useamman tunnin ponnistustunteen kanssa samalla nukkuen omassa sängyssä. Jälkeenpäin huvittaa, kun en ymmärtänyt heti sen todella olevan vauva joka haluaa tulla ulos, vaan luulin sen olevan jotain muuta.
Kohti sairaalaa
Lapsivesien mentyä siirryttiin kuitenkin nopeasti sairaalaan kauniina lämpimänä elokuun aamuna. Sairaalassa todettiin että olen 10cm auki ja vauva sieltä tulossa. Olo oli rauhallinen, tunnustelin rauhassa missä asennossa tuntuisi mukavalta hengitellä vauva ulos.
Odottelin supistuksia ja pian tyttömme olikin jo maailmassa. Esikoisen synnytys oli pitkä, uuvuttava ja täynnä pelkoa sydänäänten pomppiessa. Tässä toisessa synnytyksessä en kokenut missään vaiheessa tarvetta lääkkeille tai synnytykseen puuttumiseen muutenkaan, riitti kun mieheni painoi käsillä suurimpien aaltojen aikana alaselkääni.
Luotin kehooni ja vauvaani eikä aiemmat pelkoni saaneet valtaa. Pysyin rentona läpi synnytyksen ajan, johon hengityksellä ja luottamuksella oli valtava vaikutus. Suosittelen Saaran kursseja ihan kaikille, uskon että jokainen voi hyötyä niistä jollain tavalla. Kiitos Saara siitä työstä mitä teet! <3
Tämä kertomus on täydellinen esimerkki siitä, että vaikka aiempi kokemus olisi jättänyt jälkeensä pelkoa tai kipua, se ei määritä tulevaa. Keho osaa löytää uudelleen rytminsä, ja mieli voi vapautua luottamaan siihen. Kun synnytyksen ei tarvitse olla taistelua, siitä saa tulla syvästi eheyttävä kokemus – sellainen, joka palauttaa yhteyden omaan voimaan.
Luomusynnytys ei ollut vain uuden elämän alku, vaan myös Ailalle itselleen uudenlaisen rauhan ja luottamuksen syntymä. 💛 Se on todiste siitä, että synnytys voi olla kaunis, turvallinen ja peloton – myös traumaattisen kokemuksen jälkeen.
Kiitos Aila, että sain jakaa kokemuksesi tänne blogiini!
Vastaa