Saara pyysi minua kertomaan synnytyskertomukseni synnyttäjän, mutta myös ammattini puolesta. Tässä siis minun kertomukseni.
Taustana kerron, että olen ammatiltani kätilö ja hoitanut neljän vuoden ajan synnytyksiä keskussairaalassa. Viime vuoden syyskuussa tulin ensi kertaa äidiksi ja sain kokea synnytyksen ensi kertaa synnyttäjän roolissa.
Kätilönä olen nähnyt paljon erilaisia synnytyksiä. Jokainen synnytys on ihmeellinen ja olen etuoikeutettu, että saan olla vanhempien rinnalla heidän elämän tärkeimpänä hetkenä. Jostain syystä vesisynnytys on kuitenkin aina erityisesti kiehtonut minua ja olen aina ajatellut, että se olisi hieno kokea. Niinpä, kun tulin raskaaksi, niin noin raskauden puolivälistä aloin valmistautumaan tätä haavetta kohti.
Mielestäni synnytykseen valmistautuminen kannattaa aina! Oli sitten toiveena täysin lääkkeetön luomusynnytys, synnytys, jossa haluaa kaikki mahdolliset kivunlievitykset tai jotain näiden väliltä. Se auttaa sinua, että olet valmentautunut jollain tavalla tulevaa kohti.
Minä valmistauduin synnytykseen kuuntelemalla kaksi äänikirjaa: Susanna Heli – Peloton synnytys ja Sanna Stellan – Hyvien synnytystarinoiden kirja. Lisäksi kävin omalla paikkakunnalla profylaksiasynnytysvalmennuksen mieheni kanssa ja sitten kävin Saaran hypnosynnytysvalmennuksen.
Vaikka työssäni kohtaan synnytyksiä, joissa kaikki ei mene suunnitelmien mukaan ja tulee pettymyksiä, niin yritin jättää ne kokemukset töihin ja ottaa ne ammatillisesti vastaan ja vapaa-ajalla ahmin hyviä synnytyskertomuksia ja haaveilin paljon omasta synnytyksestä. Kuuntelin Saaran affirmaatioita varsinkin loppuraskaudessa päivittäin ja visualisoin synnytystäni.
Huomautan tässä välissä, että Saara ohjaa valmennuksessaan käyttämään supistuksista nimeä aallot. Tämä ei kuitenkaan itselleni tuntunut luontevalta, koska olen aina tottunut käyttämään sanaa supistukset, joten päätin, että käytän sitä tässäkin tekstissä. Jokainen tekee kuitenkin niin miten itsestä tuntuu luontevalta.
Synnytykseni käynnistyi tiistai-iltana supistuksilla. Yritin mennä illalla nukkumaan Panadolin, lämpötyynyjen ja tens-laitteen turvin. Alkuyön sain nukuttua supistusten välissä, mutta noin kahden aikaan yöllä minun oli pakko nousta seisomaan. Siirryin makuuhuoneesta olohuoneeseen ottamaan vastaan supistuksia. Olin raskausaikana ajatellut, että laitan Saaran affirmaatiot soimaan supistusten ajaksi, mutta kun synnytys oli käynnissä halusinkin hiljaisuutta. En herättänyt miestäni. Olin yksin koko yön rauhassa supistusten kanssa. Olin ihan fiiliksissä, että synnytys oli käynnissä!!
Varhain aamulla herätin mieheni ja kerroin, että kohta pitää lähteä sairaalaan. Olin koko synnytyksen ajan ystävieni ympäröimänä, sillä työkaverithan minua hoitivat. Niinpä, kun menimme sairaalaan, yksi työkavereistani otti minut vastaan. Siirryimme vastaanotolta synnytyssaliin, ammehuoneeseen.
Kello oli tässä vaiheessa n. 7 keskiviikkoaamuna. Menin heti ammeeseen ja olin siellä koko loppusynnytyksen ajan. Vaikka olen kätilö, niin yllätyin, että vesi ja amme ei poista kipuja kokonaan Se vaan lievittää niitä – tai näin kävi ainakin omalla kohdalla. Niinpä mieheni painoi supistusten aikana akupisteitä selästäni. Se yhdessä veden kanssa auttoi kipuihin.
Supistusten aikana hengitin rauhallisesti sisään ja ulos ja kun alkoi tuntumaan, että tämä ei riitä, niin aloin päästämään matalaa aaaa, oooo -ääntä. Kokeilin myös ilokaasua ja kohdunkaulanpuudutusta, mutta näistä ei ollut minulle apua. Supistusten välit olimme aikalailla hiljaa ja rauhassa. Tunnelma oli rauhallinen, rento ja odottava.
Saara kertoo valmennuksessaan, että joskus on jopa mahdollista synnyttää täysin kivuttomasti. Tiedän sen, koska olen itsekin nähnyt tällaisia synnytyksiä. Itselläni se ei kuitenkaan mennyt niin, vaikka olin kuinka valmentautunut. Kivut olivat todella kovat, mutta ne eivät missään vaiheessa päässeet ylitsepääsemättömiksi ja pystyin ottamaan ne vastaan rentoutuneena. Ajattelin paljon supistusten aikana, kuinka ihanaa on, että jokainen supistus vie minua lähemmäs vauvaa.
Synnytykseni kesti kokonaisuudessaan melkein vuorokauden. Keskiviikkoiltana klo 20.17, synnytin lapsemme veteen niinkuin olin haaveillut. Se oli ihanaa! Istukka syntyi sängyllä. Synnytyksen jälkeen olimme molemmat todella hyvävointisia ja toipuminen ja imetys lähtivät hyvin käyntiin.
Kannustan kaikkia luottamaan omaan kehoon ja mieleen. Kehosi tekee parhaansa – aina. Myös sinä teet parhaasi ja on vain rajallinen määrä asioita synnytyksessä, mihin oikeasti voit vaikuttaa. Loppu on jossain suuremmissa käsissä. Kun menet avoimin, luottavaisin ja rauhallisin mielin synnyttämään, mitä tahansa tulee tapahtumaan, on se helpompi ottaa vastaan ja käsitellä.
Kiitos, Ronja aivan mielettömän paljon luottamuksestasi, että kävit kurssini ja sain julkaista synnytyskertomuksesi!
Vastaa