Meidän matka kohti lääkkeetöntä ja voimaannuttavaa synnytystä alkoi, kun raskautta oli takana vain muutama viikko. Kätilöystäväni mainitsi hypnosynnytyksestä, kun itselläni oli vielä ajatukset avoimina tulevaa kohti ja synnytykseen valmistautuminen ei ollut omassa mielessä vielä alkanut.
Aloin seuraamaan hypnosynnytystilejä ja kaikenlaista sisältöä koskien luonnollista synnytystä. Hypnosynnytyskurssin käyneenä ymmärränkin nyt, miten tärkeää on uudelleenohjelmoida aivoja ymmärtämään mitä synnyttäminen on ja se onnistuu itselläni kuuntelemisen lisäksi näkemällä positiivista sisältöä.
Nopeasti aloin ymmärtämään, että synnytykseen kannattaa valmistautua niin hyvin kuin mahdollista ja omaan synnytyskokemukseen voi vaikuttaa, joten päätimme aloittaa Saaran hypnosynnytysvalmennuksen. Aloimme valmistautumaan kurssin myötä nopeaan ja kivuttomaan synnytykseen, jossa luotan joka hetki itseeni ja vauvaan. En pelännyt synnyttämistä tietoisen mielen tasolla missään vaiheessa, mutta tiedän, että en mitenkään olisi kirjoittamassa tätä täydellistä synnytystarinaa ilman Saaran valmennusta.
Valmennus vahvisti uskoa itseeni ja omaan kehoon. Raskausaika oli minulle helppo, en oireillut ollenkaan ja aika meni nopeasti. Minulle vahvistui tahto ammesynnytyksestä ja halu olla kotona mahdollisimman pitkään. Odotin synnytystä innoissaan ja malttamattomana.
Kun raskaus kääntyi viimeiselle kolmannekselle, vauvan arvioitiin olevan hieman viikkoja suurempi ja puheisiin nousi mahdollinen tarve käynnistää synnytys ennen laskettua aikaa. Valmennus antoi äärettömän paljon tietoa synnytyksestä ja siitä, miten lääketieteellinen puuttuminen vaikuttaa synnytyksen kulkuun.
Käynnistämiseen liittyvät asiat saivat ensimmäistä kertaa raskauden aikana nousemaan pieniä pelkoja ajatuksiin, mutta tieto siitä, että minulla on oikeus päättää käynnistämisestä itse rauhoitti mieltä. Tiesin jotenkin kuitenkin kokoajan, että lasketulle ajalle asti vauva ei tule masussa viihtymään ja suljin mielestäni ajatukset käynnistämiseen liittyen.
Poistin myös intuitiivisesti varatun ajan käynnistystarpeen arviointiin kalentereista ja aloin kertomaan kuinka vauva syntyy ennen laskettua. Varasimme myös vastasyntyneen kuvauksen lasketulle päivälle jo kuukausia aiemmin. Minulle oli valmennuksen käytyä selvää, että käynnistykseen en helposti lähde joten keinot luonnolliseen käynnistymisen tueksi aloitettiin heti, kun vauva oli täysiaikainen.
Koko loppuraskauden teema oli rentoutuminen. Saunoin paljon, kävin raskaushieronnassa useita kertoja, vietimme rentouttavan hotelliviikonlopun aivan raskauden loppuvaiheessa puolison kanssa, tein rentoutusharjoituksia ja käynnistäviä jumppia ja loppuvaiheessa päätin vielä kokeilla vyöhyketerapiaa.
Kävin käynnistävässä vyöhyketerapiassa torstaina ja säännölliset aallot alkoivat perjantain ja lauantain välisenä yönä. Aallot tulivat heti muutaman minuutin välein ja jatkuivat säännöllisinä synnytykseen asti. Kun aaltoja oli takana vuorokausi lauantai-iltana ja väsymys alkoi tuntua niin halusin, että käymme katsomassa tilanteen etenemistä sairaalassa.
Tilannekatsaus antoi uutta energiaa aaltojen kanssa jaksamiseen ja halusimme lähteä kotiin. Kun aallot olivat jatkuneet maanantai iltapäivään asti hiljalleen voimistuen, laitoin kätilöystävälleni taas viestiä. Hän oli tukenamme koko raskauden ajan aina kun halusin kysyä jotain, mutta erityisesti loppuvaiheessa hänen ammattitaito oli korvaamaton apu.
Kun sain häneltä tietoa siitä, mitä sairaalassa voitaisi nyt tilanteessani tehdä, sain vain lisää toivoa olla kotona ja uskoa siihen, että aallot tuovat vauvaa kokoajan lähemmäksi meitä. Vaikka takana oli jo kolme unetonta yötä niin päätimme, että olemme edelleen kotona tenssin ja lämpimän suihkun voimin, koska tässä vaiheessa etenemisen merkkejä oli ainoastaan voimistuneet aallot ja sairaalassa tilanteeseen olisi haluttu puuttua kipulääkkein.
Olin vuokrannut tens-laitteen hyvissä ajoin ennen synnytyksen lähestymistä ja se olikin todella hyvä apu kotona ollessa. Kun aallot voimistuivat entisestään, illalla klo 20 lapsivesikalvot puhkesivat. Tämän jälkeen pystyin ottamaan aaltoja vastaan enään noin 1,5h kotona ennen kuin lähdimme ajamaan sairaalaan. Ennen lähtöä soitimme kotoa ja muistutimme tahdostamme synnyttää ammeeseen.
Ilta oli syksyinen ja sateinen. Ensilumi oli jo kerran satanut maahan niin kuin synnytystarinassani kurssin aikana kirjoitin, mutta ehtinyt jo sulaa pois. Meiltä sairaalaan ajaa noin 40 minuuttia ja autossa oleminen oli vaikeaa. Kun saavuimme sairaalaan, annoimme synnytystahtomme kätilölle. Kätilö teki sisätutkimuksen ja otimme lyhyen käyrän vauvasta seisaltaan, koska en pystynyt tässä vaiheessa enään makoilemaan ja paras apu kipuun oli liike.
Olin kokonaan auki ja synnytys oli hyvin käynnissä, joten ammeen täytyttyä saimme siirtyä sinne. Lämmin vesi tuntui hyvältä ja vedessä aaltojen vastaanottaminen sekä asennon muuttaminen oli helppoa. Laitoimme huoneeseen musiikkia ja valaistuksen hämärälle. Aaltojen välissä pääsin ajatuksissani turvalliseen tilaan ja rauhaan. Kivunlievityksenä ammeessa käytin kylmäpussia ja pillipullosta juominen auttoi, kun olo tuntui kuumalta.
Saimme olla puolison kanssa ammehuoneessa myös rauhassa kahdestaan niin kuin synnytystahtoon olimme kirjanneet. Synnytyksessä mukana oli ihana kätilö, jonka läsnäolo tuntui lämpimältä. Hän kunnioitti tahtoamme ja hänen käytös ja olemus oli rauhallista ja tuntui, että hän luotti meihin täysin.
Valmennuksessa olin oppinut, että voin itse päättää miten tunnen kivun. Olin päättänyt, että tunnen sen paineen tunteena ja siltä se tuntuu myös jälkikäteen. Minuun ei sattunut missään vaiheessa eikä kipulääkkeille ollut tarvetta. 30 minuutin syntymävaiheen ja 2,5h sairaalassa olon jälkeen meidän pieni prinsessa syntyi lempeästi veteen.
Sain vauvan rinnalleni ja ihastelimme häntä ammeessa hetken. Sen jälkeen puolisoni leikkasi napanuoran ja siirryimme saliin odottamaan istukan syntymää. Se syntyi luonnollisesti nopeasti sen jälkeen, kun pääsin makoilemaan ja imettämään. Kätilö teki mittaukset, joimme synttärikahvit ja lähdimme osastolle lepäämään. Kaikki sujui niin kuin toivoimme.
Synnytykseen valmistautuminen huolellisesti on parasta mitä raskaana voi ennen vauvan tuloa tehdä. Vaikka innolla synnytystä odottavalle voi tietämättömiltä tulla kommenttia, että kuulostaa ruusuiselta ja kaikki ei välttämättä mene niin kuin toivot.
Asia on kuitenkin täysin toisin, olo on hyvinkin tietoinen ja synnytyksen kulku kaikessa arvaamattomuudessaan on hyvin valmistautuneena helpompi ottaa vastaan myös niiden mahdollisten negatiivisten käänteiden eteen sattuessa. Kun ymmärrät mihin voit itse vaikuttaa ja miten, voit odottaa synnytystä levollisin mielin.
Olen suunnattoman ylpeä itsestäni ja siitä, että saan kertoa juuri tällaista synnytystarinaa eteenpäin luettelematta yhtään lääkkeellistä kivunlievitystä tai jakamalla ajatusta siitä, että joku muu olisi synnytyksessä päättänyt asioita puolestani.
Suosittelen jokaiselle valmistautumista synnytykseen ja mitä aiemmin valmistautumisen aloittaa, sitä paremmin sisäistetyt asiat tulevat osaksi ajatuksia. Haluan myös jakaa kokemuksen siitä, että näin luonnollinen sairaalasynnytys on mahdollinen, kun olet itse valmistautunut siihen ja tiedät mitä haluat.
Kiitos, Marianne luottamuksestasi, kun valmistaudut synnytykseen kurssini avulla ja kiitos aivan valtavasti, että kirjoitit synnytyskertomuksesi ja annoit minun julkaista sen!
Vastaa