Hypnosynnytys epiduraalilla
21.6.2023 heräsin pitkiltä yöunilta ja join kahvini rauhassa esikoisen leikkiessä puolison kanssa. Oli tosi lämmin, kaunis ja aurinkoinen päivä. Meikkasin hieman, puin päälle lempimekon ja pian isovanhemmat saapuivat meille “varmuuden vuoksi”, koska klo 10 olisi käynnistyksen harkinta-aika. Mua jännitti.
Pakkasin kassit myös varmuuden vuoksi odottamaan. Alkuviikosta kävin liikehälyllä, jossa lääkäri kertoi ruuhkasta ja todennäköisesti käynnistys siirtyisi, koska olihan mulla niin pienet viikot 38+. Jätimme sairaalakassit vielä kotiin, koska ei haluttu asettaa liikaa odotuksia lääkärikäynnille. Äitipolilla kävin ensin käyrillä ja sen jälkeen klo 11 oli lääkäriaika.
Vastassa oli meidän alueen ylilääkäri, josta mulla oli ihana ja korjaava kokemus aikaisemmin raskauden aikana. Pelkäsin eniten sitä, että käynnistys tehtäisiin täysin epäkypsästä tilanteesta. Lääkäri teki sisätutkimuksen ja totesi hymyillen mun olevan 3cm, parhaimmillaan 4cm auki ja pehmeää kanavaa oli jäljellä 2cm.
Olin pöyristynyt ja pidättelin onnen itkua. Sanoin ääneenkin, että mitään isompia tuntemuksia ei ole ollut, mutta oon hoitanut itseäni akupunktiolla, käynnistyhoidoilla ja vyöhyketerapialla viimeisen viikon aikana. Lääkäri onnitteli, että tämähän on paras tilanne käynnistyksen kannalta, mitä voi olla. Kertoi, että kalvorakko pullottaa ja kysyi, ootteko te valmiita, tänään synnytätte?
Itkin onnesta ja puoliso oli myös tosi helpottunut. Lääkäri lähetti meidät lounaalle ja kertoi, että klo 14 saatte saapua synnytyssaliin, joka on valmisteltu teille. Käytiin nopeasti kotona moikkaamassa vielä esikoista, hakemassa kassit ja suunnattiin lounaalle yhteen meidän lempipaikkaan.
Syötiin rauhassa ja mietittiin, että tässä sitä nyt ollaan! Vaimeita jomotteluita tuli pitkin aamupäivää lääkärin sisätutkimuksen jälkeen. Käytiin vielä Törnävän saaressa kävelemässä ja ihastelemassa valmistuvaa Provinssialuetta.
N.13:30 alkoi supistukset olla vähän napakampia ja sanoin ääneen, että tulkaa vaan! Kuullostin varmasti koomiselta, kun kutsuin aallot tervetulleiksi! Lähdettiin ajelemaan vielä ja Jaakko laittoi autossa soimaan synnytyssoittolistan.
Supistuksia tuli vaimeasti 5min välein ja olin vaan kiitollinen kaikista tuntemuksista . Klo 14 saavuttiin sairaalalle rauhassa ja kätilö ohjasi meidät saliin. Ihanasti hän kysyi, missä salissa olitte viimeksi, mutta en muistanut. Hän oli lukenut mun tiedoista edellisen synnytyksen haasteista ja halusi tarjota meille eri salin. Saliin laitettiin heti meille sopiva tunnelma. Sain langattomat yksiköt käyrien ottoa varten. Tunnelma oli seesteinen ja samalla innostunut.
Jaakko hieroi mua ja otin samalla hyvin vaimeita supistuksia vastaan liikkeessä. Oli ihana olla ilman piuhoja, koska viimeksi oli ab, oksitosiinitippa, nesteytys, pinni, käyrät ja sokeritippa. Klo 15 lääkäri tuli paikalle katsomaan tilanteen ja yllättäen olinkin 6cm auki! Synnytys oli käynnissä, ilman käynnistystä. Lääkäri puhkaisi kalvot, jotta supistuksiin tulisi intensiteettiä.
Sain aikaikkunan 1-2h, jos supistukset eivät voimistu, aloitetaan oksitosiinitippa. Tämä oli asia, jota vihoviimeisenä halusin, joten pyrin tekemään kaikkeni, että synnytys etenisi ilman keinotekoista oksitosiinia. Lääkäri olisi rutiinisti halunnut asettaa vauvan päähän pinnin, mutta toivoin, että se laitetaan vasta, kun on tarve. Kalvojen puhkaisun jälkeen Jaakko soitti meidän toiselle tukihenkilölle joka saapui pian paikalle. Oli sovittu, että kyllä me tämän vuorokauden aikana synnytetään.
Heitettiin muutenkin vitsiä ja tunnelma oli ihanan kevyt samalla, kun lapsivedet valuivat pitkin pöytää. Oli kummallista olla “järjissään” salissa, koska viimeksi pääsin saliin ollessani 7cm auki ja kovissa kivuissa. Olin kokoajan tietoinen siitä, mitä kehossa tapahtuu . Se oli upea tunne.
Vesien vapautumisen jälkeen alkoi tapahtua, nopeasti. Supistukset tihenivät ja voimistuivat. Pyysin taustalle soimaan rentoutusmusiikin kaiuttimesta. Lisäksi pyysin käynnistävät ja kipua lievittävät akupunktioneulat ja pian toinen kätilö tulikin laittamaan ne.
Kuuntelin hypnosynnytyskurssin affirmaatioita kuulokkeella ja samalla tein mielikuvaharjoitetta, jossa kuvittelen kohdunsuun avautuvaksi kukaksi. Mun mielikuvassa oli vaaleanpunainen Pioni. Hengittelin supistusten läpi upeasti. Tukihenkilö Teea kosketti ja hieroi. Hän myös antoi erilaisia suggestioita koko synnytyksen ajan. Käytin paljon matalaa ääntä uloshengitysten aikana.
N. klo 17:30 siirryin ammeeseen ja se auttoi kipuun hienosti. Puoliso “tukisti” mua supistusten aikana ja se tuntui auttavan. Jossain vaiheessa kokeilin ilokaasua, joka vei terävimmän huipun supistuksilta, mutta toi nopeasti huonon olon. Kätilö väläytti klo 19 aikaan, että nyt voisi oksitosiinitippa olla tarpeen, koska olin vain 7cm auki.
Nousin pois ammeesta, kuuntelin kehoani ja totesin, että ensin kokeillaan, josko puudute auttaisi avautumaan. Hoin, että mun keho lepää selvästi nyt. Olin avoin lääkkeille, koska tiesin ottavani mielummin ne kuin oksitosiinin. Päädyimme yhteisymmärryksessä epiduraaliin ja rentouduin välittömästi. Tukihenkilöni kehui hyvää päätöstä ja korosti kuuntelemaan mitä keho pyytää.
Hän muistutti, että keho tietää mitä tekee. Olin epiduraalista huolimatta kokoajan tietoinen, mitä mun kehossa tapahtuu ja missä kohtaa vauva laskeutuu. Kuuntelin hypnosynnytyskurssin irti pelosta -hypnoosia, joka auttoi rentoutumaan ja uskomaan oman kehon voimaan. Salissa oli kokoajan hyvä ja turvallinen tunnelma. Saimme olla lähes kokoajan keskenämme minä, puoliso ja tukihenkilö Teea. Koko tiimi toimi niin hienosti yks yhteen.
Kätilö ehti vaihtua ja yövuoron kätilö kehotti mua myötäilemään ponnistuksen ja paineen tunnetta, se auttoi välittömästi paineeseen. Pyysin hieman lisää puudutetta paineen tunteeseen sekä oikean pakaran kiputuntemukseen (vauva painoi johonkin). Nopeasti olinkin täydet 10cm auki. Pyysin rentoutusmusiikin vaihtamaan synnytyssoittolistaan. Taustalla pauhasi @kuumaavirallinen biisit.
Kokeilin eri asentoja paineen tunteeseen, mutta koin turvalliseksi pysyä sairaalasängyllä, joten hain pedillä erilaisia asentoja vauvan asennon ja laskeutumisen hyväksi. Loppuajan hengitin supistusten läpi ja ajattelin, että pian vauva on täällä.
Pikkuhiljaa paineen tunne kasvoi. Kätilö ehdotti kylkimakuuta, johon asetuin itse ja sain alkaa ponnistamaan omaan tahtiin supistusten aikana. Pitelin itse toista jalkaani, hymyilin, hengitin ja sanoin ääneen “joooooo”. Oli niin vahva olo. Rauhassa hengittelin ja hallitusti ponnistin meidän lapsen maailmaan klo 23:27. Ehdittiin samalle vuorokaudelle!
Ponnistusvaihe kesti 17min ja synnytyksen kokonaiskesto oli 8h37min. Ei repeämiä. Painoarvio samana aamuna oli 3500g, hän syntyi 4008g . Viikkoja oli 38+1. Kaikki meni niin upeasti. Verta menetin 1000ml, mutta vointi oli kokoajan hyvä. Olin kokoajan tilanteen tasalla ja kuuntelin kehoani. Miten upea ja voimauttava hypnosynnytys
Kiitos Oona valtavasti, että annoit minun jakaa synnytyskertomuksesi. Maailma todella tarvitsee positiivisia synnytyskertomuksia vastalääkkeeksi niille lukemattomille negatiivisille tarinoille ja kuvastolle, jolle jatkuvasti altistumme!
Vastaa