Eurooppa tuntui tänä talvena pitkältä.
Enkä tarkoita kartalla – vaan kehossa.
Päiviä kestävää ajamista kylmien maiden halki, matalaa valoa ja sitä sellaista rytmiä, jossa jatketaan vielä vähän, koska pysähtyminen ei tunnu käytännölliseltä. Kaikki haluaa vaan perille ja pois autosta. Kukaan ei jaksanut edes valittaa, koska matka painoi kehossa. Niin aikuiset kuin lapset meni eteenpäin sillä ajatuksella, että kyllä me saamme levätä sitten kun olemme perillä.
Jossain Barcelonan tienoilla se meno kuitenkin pehmeni. Mieli kirkastui ja keho alkoi heräillä.
Lämpötila nousi yli kahdenkymmenen. Ilma muuttui. Ja ensimmäistä kertaa viikkoihin tuntui siltä, että keho ymmärsi, missä ollaan. Happi kulki kehon läpi ja tuntui taas siltä, että olen elossa enemmän kuin päiviin.

Ensimmäinen pysähdyksemme Espanjassa oli Le Méridien Ra Beach Hotel & Spa – ja juuri siihen kohtaan se pysähdys sopi täydellisesti.
Paikka, jonne oli ihana saapua
Hotelliin astuessa huomio ei kiinnittynyt ensimmäisenä kokoon tai designiin, vaan valoon.

Sellaiseen luonnonvaloon, joka täyttää tilan ilman että sitä tarvitsee korostaa. Vahvasti alkaneen pohjoisen pimeyden jälkeen se tuntui melkein fyysiseltä.
Ei kiirettä. Ei sellaista “nyt ollaan lomalla!” -suorittamista.
Vain tilaa, lämpöä ja rauhallinen rytmi, johon oli helppo solahtaa.

Tuntui vähemmän siltä, että kirjaudutaan hotelliin – ja enemmän siltä, että siirrytään toiseen tempoon.
Etelä-Euroopan rytmiin!
Meri, jolla on oma historiansa
Ranta alkaa suoraan hotellin edestä. Välimeri on siinä – ei ohjelmanumerona, vaan taustalla, läsnä. Käsin kosketeltavissa, haistettavissa, nähtävissä.

Ilmassa oli jotain erilaista. Suolaista, mineraalista, sellaista mikä tuntuu keuhkoissa asti.
Myöhemmin respasta kerrottiin, että rakennus on aikoinaan toiminut lasten keuhkoparantolana – paikka valittiin juuri meri-ilman hoitavien ominaisuuksien vuoksi. Korkea jodipitoisuus, puhdas ilma, tasainen ilmasto.
Vaikka tuota historiaa ei tietäisi, sen aistii. Hengitys tuntuu syvemmältä. Keho rauhoittuu, ilman että sitä tarvitsee erikseen käskeä.
Onko parempaa tapaa toipua pitkän ajomatkan jälkeen!
Thalasso-spa, joka ei ole vain uima-allas
Yksi mieleenpainuvimmista asioista oli thalasso-spa.
Eri lämpöisiä merivesialtaita – ei vahvasti kloorattua vettä, vaan lämmitettyä merivettä. Itselleni, joka en erityisemmin pidä kloorivedestä, tämä teki ison eron. Kokemus ei tuntunut virkistävältä tai energisoivalta, vaan oikeasti lempeästi hoitavalta.

Altailla olo ei ollut mikään pulahdus, vaan kehon hoitamista ja palautumista.
Kävimme aamulla perhevuorolla, jolloin lapsetkin saivat tulla mukaan. Tunnelma oli silti rauhallinen, ei kiireinen. Ja kun siihen yhdisti meri-ilman, vaikutus tuntui vielä lähtiessäkin. Lyhyt pysähdys, mutta erittäin palauttava ja juuri sitä mitä tarvitsimmekin.
Lämmin aamu ja hidas aamiainen
Viikkojen kylmyyden jälkeen oletimme automaattisesti, että aamiainen syödään sisällä.
Mutta spa-käynnin jälkeen, hieman myöhässä aamiaiselle tullessa, ilma olikin jo lämmin. Sellainen, että ulkona istuminen tuntui melkein kuumalta – mikä joulukuun alussa tuntui lähes epätodelliselta.
Aamiainen oli runsas ja maittava. Tuoreita hedelmiä, lämpimiä ruokia, hyvää kahvia.
Rauhaisaa herkuttelua ja kehon ravitsemista – ajan kanssa.

Se oli sellaista hiljaista ylellisyyttä – kaikki tapahtui niin seesteisesti, että olo oli kuin toisessa todellisuudessa.
Lempeä vierailu myös lapsille <3
Huomasin, että lapset oli oikeasti otettu kivasti huomioon. Hotellissa on lapsille kerho, mutta emme itse ehtineet sitä hyödyntää – pysähdys oli lyhyt ja valitsimme rannan ja rauhalliset illat.
Se, että kaikkea ei ehtinyt tehdä, ei tuntunut silti menetetyiltä kokemuksilta. Päinvastoin, valitsimme levon ja tässä paikassa se onnistui täydellisesti.

Huoneeseen tulvi aamulla valo niin, että herääminen tuntui lempeältä. Kokonaisuudesta jäi tunne harkitusta tilasta – sellaisesta, jossa perhe mahtuu olemaan, ja ennen kaikkea pystyy olemaan, ilman jatkuvaa aktivointia.
Liian lyhyt pysähdys
Jos emme olisi tienneet, että samana iltapäivänä jatkamme vielä viimeisen etapin kohti Espanjan kotiamme, lähtö olisi tuntunut aidosti haikealta.
Nytkin se melkein tuntui.

Le Méridien Ra ei ollut vain välietappi. Se oli paikka, jossa keho ehti mukaan matkalle – jossa Espanja alkoi tuntua todelliselta.
Yksi yö riitti nollaamiseen.
Kaksi yötä olisi ollut täydellinen.
Jos sinua kiinnostaa, kuinka matkamme alkoi niin tsekkaa >tämä< postaus!

Vastaa