Vietin äskettäin melkein puolitoista viikkoa maalla. Juhannuskukkia poimiessani muistui mieleeni, että jo pidemmän aikaa minun on ollut tarkoitus perehtyä metsiemme kasvien terveysvaikutuksiin.
Aikaisemmin olen kerännyt lähinnä vadelmanlehtiä, joista haudutettu tee on erinomainen lisä raskaudenaikaseen ruokavalioon. Vattupuskan tunnistaminen ei myöskään vaadi kovin suurta kasvikunnan tuntemusta, joten sen lehtien poimiminen on ollut varsin turvallista.
Etsin ensin hieman taustatietoa hyötykasveista mm. www.luontoportti.fi:stä ja innostuin siankärsämöstä (Achillea millefolium) , joka paljastui varsinaiseksi superyrtiksi. Bonuksena ilmeni, että siankärsämöä kasvaa varsin yleisesti luonnossamme.
Iloitsinkin, kun autolla ohi ajaessani huomasin, että läheisen metsätien varrella kasvoi runsaasti tuota terveysvaikutuksiltaan erinomaista yrttiä. Lähempi tarkastelu kuitenkin osoitti, että kysymyksessä olikin koiranputki, eikä suinkaan siankärsämö. Myös koiranputki on kyllä syötävä, mutta se on mahdollista sekoittaa hengenvaaralliseen myrkkykeisoon, joten turvallisuussyistä lapsen kanssa kasveihin tutustuessani päätin jättää koiranputken poimimatta, vaikka olinkin käytännössä varma, ettei kyseessä ollut myrkkykeiso.

Koiraputkipettymyksestä pari päivää myöhemmin teimme retken läheisen laskettelukeskuksen huipulle ja huomasin, että siellä oleva niittyaukea oli pullollaan siankärsämöä. Tällä kertaa sitä itseään todella. Ei muuta kuin poimimaan siis.
Siankärsämö on helppo tunnistaa, vaikka sen tosin voi sekoittaa hieman samanlaiseen ojakärsämöön. Ojakärsämö ei kuitenkaan ole myrkyllinen, joten siankärsämön pomiminen on siinä mielessä turvallista. Siankärsämö ja koiranputki ovat helppoja erottaa toisistaan erilaisen kukinnon ja lehden ansiosta, joten myrkkykeison kanssa siankärsämö ei myöskään mene helposti sekaisin. Siankärsämöä esiintyy sekä valkokukkaisena että hieman punertavakukkaisena. Punertavakukkainen versio on siankärsämön alalaji nimeltä pohjansiankärsämö ja se esiintyy yleisesti Pohjois-Suomessa. Kummatkin lajit ovat yhtä käyttökelpoisia hyötykasvina.
Siankärsämön varsi on melko vahvaa tekoa, joten kerätessä kannattaa olla mukana sakset tai veitsi, jotta kasvia ei tulisi nyhdettyä juurineen maasta. Kotona leikkasimme lapsen kanssa kukinnot varsista ja kuivatimme kukinnot 50 c lämpötilassa pellilllä kiertoilmauunissa. Kuivatun lopputuotteen säilöin lasipurkkeihin, jotka jemmasin kaappiin suojaan valolta myöhempää käyttöä varten.
Mitä terveysvaikutuksia siankärsämöllä on?
Siankärsämö on varsin monikäyttöinen kasvi. Yrttitarha.fi:n mukaan siankärsämö on kamommillankaltainen kasvikunnan yleisrohto. Se esiintyi jo vanhoissa egyptiläisissä ja kiinalaisissa kirjoituksissa, joten sen käyttö pohjaa juurensa hyvin pitkälle historiaan.
Sen kukintoja ja lehtiä voi käyttää mausteena ruuissa ja etenkin rasvaiseen ruokaan sitä kannattaa lisätä, koska sen lisäksi, että se tuo makua ruokaan, se toimii ruuansulatusta edistävästi. Siankärsämön maanpäällisistä osista voi valmistaa myös teetä. Kuivattuja kukintoja tai lehtiä haudutetaan lähes kiehuvassa vedessä n. 15 minuutin ajan. Siankärsämöteellä on mm. virtsateitä ja hengitysteitä hoitava vaikutus.
Lisäksi siankärsämöstä voi halutessaan valmistaa alkoholiuutosta, jota on aikoinaan käytetty mm. kuukautis- ja synnytyskipujen hoitoon. Teho perustuu ilmeisesti siankärsämön sileän lihaksen kouristuksia laukaisevaan vaikutukseen.

Siankärsämöä on myös muinoin käytetty muun muassa haavojen hoidossa veren seisauttamiseen ja tulehduksia on ehkäisty hieromalla tuoretta siankärsämöä haavoihin. Mikäli aikoo käyttää siankärsämöä haavanhoitoon tänä päivänä, kannattaa pitää mielessä, että haava tulee puhdistaa kunnolla, eikä kasvi saa olla likainen, eli esimerkiksi multainen, sillä jo antiikin aikoina tiedettiin, että likaiset rohtokasvit saattoivat levittää maaperässä yleisesti esiintyvää jäykkäkouristusta. Vaikka suurimmalla osalla väestöstä on rokote jäykkäkouristusta vastaan, tulee haavahygieniaan kuitenkin suhtautua vakavasti.
Siankärsämöä voi käyttää myös ulkoisesti erilaisina ihohauteina esim. rasvaisen ihon hoitoon, sillä se sisältää ihohuokosia voimakkaasti supistavia ainesosia. Siankärsämöstä voi valmistaa myös vaikkapa rentouttavan jalkakylvyn.
Suomessa siankärsämö kuuluu kauppayrtteihin. Esimerkiksi Ruohonjuuri myy kuivattua siankärsämön kukintoa. Hinta on kuitenkin usein varsin suolainen. Ruohonjuuressa 20 g kuivattua siankärsämön kukkaa kustantaa 6,5 euroa. Koska siankärsämö esiintyy kasvupaikoillaan varsin runsaana, ei saman määrän poimiminen suoraan luonnosta kestä kuin tuokion ja lisäksi samalla tulee saaneeksi annoksen luonnon kokonaisvaltaisista terveysvaikutuksista.
Jos metsään ei jostain syystä ole kuitenkaan mahdollista lähteä hortoilemaan, niin huomasin, että siankärsämöä käytetään mm. hevosilla lisärehuna ja rehuna sitä saa ostettua edullisemmin isommissa pakkauksissa. Jos hankkii rehumuotoista siankärsämöä, niin kannattaa pitää mielessä, että eläimille tarkoitetut tuotteet eivät kuitenkaan ole samanlaisen elintarvikevalvonnan piiriissä kuin ihmisille tarkoitetut tuotteet.
Loppupeleissä tuotteen puhtauden voi kuitenkin varmistaa vain ja ainoastaan itse poimimalla, sillä silloin on mahdollista huolehtia siitä, ettei kasvia ole kerätty esimerkiksi maantien varrelta.
Juristina minun täytyy tietenkin vielä sivuta kasvien keräämistä koskevassa postauksessa jokamiehen oikeuksia.
Jokamiehenoikeuden nojalla saa kerätä luonnosta kasveja kohtuullisen määrän. Ottamisesta ei saa jäädä näkyviä muutoksia toisen maalle, joten olisi hyvä kerätä kasveja siten, että kasvusto pysyy joka puolella elinvoimaisena. Jokamiehenoikeudella ei saa kuitenkaan mennä toisen pihapiiriin poimimaan kasveja tai mitään muutakaan, joten kannattaa varmistaa vielä, että keräyspaikka on tarpeeksi syrjässä.
Siankärsämön kukinta-aika on heinäkuusta jopa lokakuulle, joten jos et ole vielä ehtinyt metsään hortoilemaan, niin vielä on hyvin aikaa aloittaa kasviharrastus!
Saara Jämes
Nyt on muuten vieläkin hyvä aika poimia siankärsämöä. Olen pitänyt silmäni auki ja huomannut sen kukkivan yhä kiihtyvään tahtiin.