“Viimeiset päivät ennen synnytystä olivat yllättävän raskaat. Ne kantoivat mukanaan tärkeän opetuksen irti päästämisestä. Vaikka olin suunnitellut kaiken niin tarkkaan ja ollut aivan varma siitä, että jotakin olisi tapahtunut jo paljon aiemmin, oli minun vielä luovuttava kontrollin tarpeesta. Sulkeuduin ulkomaailmalta, vajosin syvemmälle omaan kuplaani, täysin luonnon ja kehoni armoille. Uudenkuun alla Luna-vauva oli vihdoin valmis aloittamaan matkansa todellisuuden tälle puolen.
Keskiyöllä, ensimmäisen pehmeän synnytysaallon jälkeen, tiesin varmasti: Nyt se tapahtuisi. Soitin synnytystiimini paikalle, ja yön pimeydessä äitini, tätini ja siskoni saapuivat hissukseen vierelleni. Aallot vaativat jo täyden keskittymiseni, otin niitä vastaan keittiön tasoa vasten nojaten ja lantiota keinutellen. Tunnelma oli hyvin rauhallinen, jopa vähän arkinen. Aaltojen välissä kömmin sänkyyn ja nukahdin aina heti. Kolmen aikaan siirryin kylpyhuoneeseen, jossa synnytysallas oli jo täytetty. Kynttilänvalossa kuuntelin yksin oopperaa, samalla kun diffuuseri täytti koko huoneen synnytystuoksullani, ihanalla laventelilla. Aaltojen yhä voimistuessa vaihdoin musiikin hypnosynnytysmantroihin ja affirmaatioihin.
Synnytin myös ensimmäisen lapseni hypnosynnytyksen avulla, lääkkeettömästi ja suhteellisen helposti sairaalassa. Tällä kertaa olin kuitenkin valmistautunut vielä paremmin. Jo ennen raskauden alkua aloitin visualisointiharjoitukset, joita tein PÄIVITTÄIN ihan synnytykseen asti. Harjoittelin hengitys- ja rentoutustekniikoita, meditoin sekä luin, kuuntelin ja katsoin videoita sadoista fysiologisista synnytyksistä.
Koin Saaran hypnosynnytys-verkkokurssin todella hyödylliseksi ja käänteentekeväksi, ja toivoisin että tämän tyyppinen synnytysvalmennus olisi jokaisen synnyttäjän saatavilla. Kurssin muoto mahdollisti harjoittelun juuri silloin, kun itselleni sopi, usein esimerkiksi unettomia öinä.
Olin mielessäni käynyt läpi oman unelmasynnytykseni kulun niin monta kertaa, että se oli tallentunut syvälle kehoni jokaiseen soluun. Olin käsitellyt kaikki pelkoni, ja pystyin nyt heittäytymään täysin tälle upealle matkalle: Saisin vihdoin hakea lapseni tähtien takaa. Ja mikä parasta, kaikki tapahtuisi oman kotini turvassa.
Viiden jälkeen kutsuin äitini vierelleni, jonka jälkeen hän ei saanut enää päästää kädestäni irti – paitsi tarjotessaan raparperimehua ja kookosvettä. Viestittelimme kätilö Johannalle, että h-hetki lähestyy ja hän voisi pikkuhiljaa lähteä tulemaan. Kuuden maissa Johanna ehti paikalle, mutta itse olin jo jossakin aivan muualla, esi-äitieni luona.
Kohtuni teki kaiken työn puolestani. Minun tarvitsi vain hengittää ja rentouttaa leuka ja lantionpohja. Vaihdoin asentoa intuitiivisesti, kätilö kuunteli välillä vauvan sydänääniä mutta ei puuttunut tapahtumien kulkuun mitenkään, seurasi vain kannustavasti vierestä. Minua hymyilytti, kun tunsin kädelläni vauvan pään pehmeän kalvon läpi. En ole koskaan tuntenut itseäni yhtä vahvaksi. Olin portti elämän ja kuoleman välillä. Kutsuin lastani. Rakas Luna, kohta olet jo täällä. Tule äidin luokse. Vauvan pää liikkui edes takaisin pitkän aikaa, mutta uskoin täysin siihen, että hän tietää mitä tekee. Myöhemmin ymmärsin, että kaulan ympäri kietoutunut napanuora hidasti vauhtia, ja siksi piti ottaa iisisti. Olen niin onnellinen siitä, että olin hyvin valmistautunut ja luotin synnytyksen luonnolliseen kulkuun.
Varttia vaille kahdeksan nousin polvilleni, sikiökalvo puhkesi ja kirkas lapsivesi sekoittui ammeeseen. Kohta syntyi koko pää. Nyt loppuu pelkkä hengittely, koeta ponnistaa, sanoi kätilö lempeästi. Tunsimme toisemme jo hyvin koko raskauden ajalta, häneen oli helppo luottaa. Lepäsin ammeen reunaan nojaten, täydellisessä rauhassa ennen viimeistä hyökyaaltoa, joka tuntui mahtavalta. Sormillaan Johanna auttoi vauvan olkapään ulos, jonka jälkeen loput vauvan kehosta luiskahti ulos. Johanna kiepsautti napanuoran kaulan ympäriltä ja sujautti vauvan jalkojeni välistä. Tasan kello kahdeksalta nostin itse lapseni vedestä. Sylissäni Luna veti ensimmäistä kertaa henkeä ja hänen silmissään loistivat vastaukset kaikkiin maailman kysymyksiin.
Nousimme ammeesta, Johanna hieroi hieman säikähtänyttä vauvaa pitsipöytäliinalla (jostakin syystä kukaan ei ollut hoksannut ottaa pyyhkeitä esiin) ja terve väri levisi pieneen kehoon. Juttelin iloisesti vauvalle. Oviaukossa seisoivat siskoni ja tätini, äitini saunan puolella, kaikki kyyneleet silmissä. Mikä ihana alku elämälle, suvun naisten ympäröimänä! Kaikki oli mennyt juuri niinkuin olin visualisoinut – koska olin uskaltanut päästää irti tilanteen ohjaamisesta ja tietoisesta mielestä. Olin niin ylpeä itsestäni ja läheisistäni, jotka uskalsivat luottaa vaistoihini ja kehoni voimaan.
Siirryimme vauvan kanssa omaan sänkyyni, johon jäimmekin pesimään seuraaviksi päiviksi ja viikoiksi. Imetin, ja tunnin sisällä syntyi täydellinen istukka, joka sai levätä posliinikulhossa vierellämme, kunnes vauva oli saanut kaiken veren. Mummi leikkasi napanuoran. Hetkeä myöhemmin rakas ystäväni tuli halailemaan meitä, ja viisivuotias isoveli haettiin tapaamaan rinnallani makaavaa upouutta pikkusiskoaan. Keittiössä tuoksui vastaleivotut piiraat, joku keitti kahvia, ja ikkunan ulkopuolella uusi päivä oli koittanut.”
Idan synnytyskertomus alleviivaa upealla tavalla irti päästämisen tärkeyttä niin synnytyksen alkamista odottaessa, kuin synnytyksessäkin. Puhun usein siitä, että tietynlaista synnytystä on hyvä visualisoida jopa päivittäin, mutta yhtä tärkeää on pystyä päästämään irti tietynlaisen synnytyksen haluamisesta, ja ylipäätään kaikesta haluamisesta synnytykseen liittyen.
Tähän sisältyy luonnollisesti se, että pystyy odottamaan synnytyksen alkamista rauhallisin mielin ja luottavaisena. Haluaminen nimittäin aiheuttaa synnytyksen käynnistymiselle ja synnytykselle epäedullista stressiä, jota synnytyksen pahimmaksi viholliseksikin kutsutaan. (Jatkuu kuvan alla.)
Irti päästäminen taas on haluamisen vastakohta ja kun synnyttäjä pääsee tuohon mielentilaan, vapautuu kehossa automaattisesti synnytykselle edullisia mielihyvähormoneja, jotka edistävät ja vauhdittavat niin synnytyksen käynnistymistä, kuin itse synnytystäkin. Selitän Hypnosynnytys-verkkokurssilla tarkemmin sen, miten synnytyshormonit toimivat ja ohjaan harjoituksia, jotka auttavat oppimaan irti päästämisen taidon.
Ida teki töitä koko raskausajan aktiivisesti ja etsi todella paljon positiivisia synnytysvideoita katsottavaksi ja valmistautui synnytykseen rentoutus- ja hengitysharjoitusten avulla tehden aktiivisesti harjoituksia, joiden päämääränä on synnytyspelosta vapautuminen ja irti päästämisen taito.
Idalla oli alkuun tunne siitä, että synnytys olisi voinut alkaa jo aikaisemmin ja hänen oli osin sen vuoksi vaikea odottaa synnytyksen alkamista. Synnytyksen käynnistymisen odottelu onkin useimmille haasteellista.
Suurimmalla osalla odottamisesta tekee erityisen vaikeaa se, että kun laskettu aika (jota Hypnosynnytysmenetelmässä kutsutaan esim. arvioiduksi kuukaudeksi ) lähestyy saattavat aivan hyvää tarkoittavat ihmiset ymmärtämättömyyttään lisätä synnyttäjän stressiä erilaisilla vauvan syntymistä koskevilla kyselyillään.
Yhteiskunnassamme puhutaan myös usein lasketun ajan yli kohdussa viihtyvistä vauvoista yliaikaisina. Tämä on väärinkäsitys, joka monen muun synnytystä koskevan väärinkäsityksen ohella korjataan kurssillani, sillä ajatus siitä, että vauvan tulisi syntyä laskettuun aikaan mennessä istuu meistä useimmalla syvällä. Voit lukea blogitekstin lasketun ajan myytistä täältä.
Hankkimansa synnytystä koskevan paikkansapitävän tiedon ja vankkojen tietoisuustaitojensa ansiosta Ida pystyi työskentelemään itsensä kanssa raskauden viimemetreillä niin, että onnistui kääntymään sisäänpäin ja pystyi päästämään irti antaen näin synnytykselle parhaat mahdollisuudet alkaa lempeästi.
Kiitos Ida, kun annoit jakaa kertomuksesi.
Vastaa